Ylistys unelle, arjelle, juustolle

Ennen kun alat lukea, laita biisi soimaan tästä:  http://www.youtube.com/watch?v=uCOPuGBg_W0  ja anna sen soida kun luet tekstin. Pääset näin lähemmäs pääni sisäistä tunnelmaan.

Uh. Ei jännitä, ei. Näin viikolla unta että harjoitukset olivat käynnissä jossakin tilassa, joka näytti Pieneltä näyttämöltä ja siellä oli paksut mustat verhot. Näyttelijät kiipeilivät verhoja pitkin ylös ja yritin huudella alhaalta kaikkia alas jotta voisimme harjoitella.  Ryhmämme Iiris oli nähnyt painajaisia R-kirjaimien hyökkäyksestä. Itse asiassa tiistain harjoituksissa yksi jos toinenkin paljasti Sankarillisten tulleen uniin.

Minusta se on hyvä asia. Se, että asiat tulevat uniin, tarkoittaa sitä, että näytelmän maailma alkaa vaikuttaa ihmisiin alitajuisella tasolla. Se kuuluu osaksi luonnollista prosessia. Itse näen aina ennen ensi-iltaa unen: esitän keskeneräistä esitystä, kaikki on ihan sekaisin ja olen tietenkin ilman housuja. Erään uniteorian mukaan unet ovat ihmiselle ns. elämäsimulaattori, jossa voi harjoitella tulevaa vaaraa varten niin, että kun tositilanne elämässä iskee, olet jotenkin valmistautunut siihen. Kivikauden ihmiset siis näkivät ehkä usein unia karhun kanssa painimisesta. Me nykyihmiset näemme unta siitä, ettei ole housuja.

Housuja tai ei, Sankarilliset menee eteenpäin. Juliste on lähtenyt levitykseen, lavastaja on selvinnyt viikon flunssasta, tanssikoreografia on melkein valmis, facebook-tapahtuman mukaan osallistujia on jo ainakin 130 ja ensi-ilta taitaa olla loppuunmyyty. Huisia!

Monet ovat kyselleet ja ihmetelleet miten juusto liittyy tarinaan mitenkään? Hhm. Voisin sanoa, että juuri juusto on koko näytelmän koossa pitävä voima joustavuutensa ja pastöroidun elastisuutensa vuoksi. Juusto nimittäin edustaa meille arkea. Arkea, joka on tavoittelemisen arvoista. Jota ilman maailma ja elämä menee kaaokseen koska ei ole mitään pysyvää, toistuvaa, tavallista, arkista. Ja joka kuitenkin huomaamatta muuttuu ihanaksi ja ihmeelliseksi kun voi hetkeksi pysähtyä ja ihailla sitä. Ja kun rupeaa arjen tarkkailijaksi, huomaa ettei mikään arkinen ole enää arkista vaan erilaista, erikoista.

Usein ulkomailla lomaillessa kaikki arkiset asiat ovat ihania koska silloin asettaa itsensä automaattisesti tarkkailijan rooliin. Oi, Pariisissa naapurin rouva syö aina aamiaiscroissantinsa romanttisesti korttelikahvilan ulkopöydässä. Oi, Madridissa köyhä kerjäläismies soittaa aina haitaria aamun ruuhkametrossa. Oi, Brysselissä kadunlakaisija viheltelee aina työtä tehdessään. Oi, miten eksoottista ulkomailla onkaan! Joskus Helsingissä liikkuessani leikin ajatusleikkiä, että olen vieraassa, minulle tuntemattomassa kaupungissa lomalla. Yhtäkkiä koko kaupunki muuttuu ihmeelliseksi silmien edessä. Kaikki arkinen helsinkiläisyys mitä näen on uutta ja viehättävää. Se on hauska leikki, suosittelen muillekin.

Tavallisuus on pop. Silloin siitä tulee erikoista.

Näihin poukkoileviin mietteisiin päättää sanansa ohjaaja Eve

PS. Kannatta tsekata myös tuo video!

Fiiliksiä harjoituksista

Olen loputtoman kiitollinen kaikille Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän jäsenille ja ohjaajalle kaikesta siitä, mitä he ovat ihan huomaamattaan antaneet ujolle ja epävarmalle tytölle: rohkeutta, itsevarmuutta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Olen ollut osana noin viittä erilaista ilmaisutaitoryhmää, enkä missään muussa ole kokenut olevani osa kokonaisuutta. Se, että joku tervehtii, hymyilee, halaa ja juttelee minulle saapuessani harjoituksiin, tuntuu ihan mielettömän kivalta. Tämä kiva olo saa minut paljon rennommaksi, enkä jännittä niin paljoa esimerkiksi improvisoidessani.

Harjoitukset ovat menossa kovaa vauhtia eteenpäin ja jokaisella riittää intoa ja ideoita näytelmää varten. Ohjaajamme Eveliina on laittanut meidät jokaisen kävelemään harjoituksisssa catwalkia, muuntamaan arkipäiväisiä toimiamme robottimaisiksi ja hyppimmään toistemme syliin hippaa leikkiessä. Ja tuon kaiken me olemme tehneetkin aivan täysillä, nauraen ja toisiamme kannustaen!

Inka, näyttelijä

Kevätmielin

Kevät on tullut! On joutsenia, kukkia, lokkeja, ja siitepölyä, mutta syytä ei huoleen! Sankarilliset ovat vain vähän yli kuukauden päästä jo näyttämöllä! Harjoituksissa menee hyvin ja siitepöly ei lannista.

Iloista kevättä kaikille!

Kirre, näyttelijä

Harjoitustunnelmia

Näytelmää treenataan ja kohtauksia hiotaan jo todenteolla! Ryhmä kokoontuu harjoittelemaan kaksi kertaa viikossa ja tämän lisäksi vuorosanoja on harjoiteltu myös kotona, sen näkee jokaisen näyttelijän käsissä kuluneesta plarista.

Myös työryhmä on päässyt seuraamaan näyttelijöiden harjoituksia. Pukusuunnittelija Liisa tekee aktiivisesti muistiinpanoja roolihahmoista tulevaa puvustusta varten ja valokuvaaja Maria on tallentanut hienoja hetkiä kameran kennolle.

Tässä hieman tunnelmia harjoituksista...

Annika, tuottaja

Tuottajan puheenvuoro

44 päivää aikaa Sankarillisten ensi-iltaan! Ensimmäinen produktio, jossa toimin nimikkeellä tuottaja ja se lähestyy kovaa vauhtia huippupistettään. Matka on ollut tähän mennessä jännittävä, mielenkiintoinen, opettavainen, rakas ja ennen kaikkea unohtumaton. Kansallisteatterille työskentely on ollut kerrassaan antoisaa ja rautaisten ammattilaisten kanssa työskentely on ollut hurjan opettavaista. Vielä on onneksi kuitenkin paljon nähtävää ja opittavaa edessä.

Tuottajakollegani Annikan kanssa pistämme parhaillaan toteutukseen erilaisia markkinointikikkoja, joilla esitys saadaan suuremman yleisön tietoisuuteen. Työ etenee mukavasti ja katsomme jännityksellä mitä ponnistelumme saa aikaan. Ensimmäisen tuotannon tekeminen on tuntunut turvalliselta, kun sitä on saanut tehdä hyvän ystävän kanssa johon voi luottaa. Olemme saaneet yhdessä pohtia ideoidemme kantavuutta ja sitä, mikä on järkevää ja mistä olisi hyötyä tämän kaltaiselle näytelmälle. Olemme halunneet pitää kirkkaana mielessä sen, että tämä on ennen kaikkea nuorten ja ohjaaja Eveliinan projekti, jolle Kansallisteatteri tarjoaa huikeat puitteet ja jolle me haluamme olla antamassa lisää tuulta siipien alle.

Nuorten intoa näyttelemiseen ja ajatustensa eteenpäin välittämiseen on häikäisevää seurata ja Eveliinan työtä ei voi kuin ihailla. Hän osaa ohjata nuoria juuri niin kuin pitää ja pystyy samalla antamaan heille ja heidän omille ideoilleen riittävästi tilaa. Koko muukin tiimi on hyvässä vireessä ja odotan kovasti kenraaliharjoituksia, jossa meillä on mahdollisuus päästä kurkkaamaan tämän huikean prosessin lopputulosta hieman ennakkoon. En malta odottaa sitä hetkeä, kun tämä näytelmä pääsee lavalle ja ulos meidän kaikkien mielistä. Tulethan sinäkin jakamaan sen hetken meidän kanssamme?

Sanja, tuottaja

Pohdintoja matkaltamme

Minulla on hyvin samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin edellisillä näyttelijöillä, jotka tähän blogiin ovat kirjoittaneet. Eli että tämä teatteriryhmä on ollut ja on mahtava! Alusta asti on ollut mielenkiintoista ja mukavaa. On ollut ihanaa tavata nuoria jotka ovat samaa mieltä siitä, että näytteleminen, itseilmaisu, improvisointi ja leikkimielisyys ovat hauskoja tapoja kehittää luovuuttaan ja itsetuntemustaan. Kivaa kun ihmiset ovat aidosti innoissaan ja osaavat heittäytyä mukaan, eivätkä ole yhtään jäisiä tai sitä mieltä että leikkiminen tai jotkin harjoitukset ovat "noloja".

Hetken näytti siltä, että keskeyttäisin tämän ihanan harrastuksen; olin ollut sairaana ja siksi poissa kauan. Ryhmään palaaminen tuntui vaikealta. Mutta onneksi pystyin jatkamaan vaikka ahdistikin ja voimat olivat lopussa keuhkokuumeen takia. Sillä, niin kuin jo sanoinkin, tämä projekti on mahtava. On ihan käsittämättömän hienoa, että Kansallisteatteri antaa nuorille tilaisuuden tehdä jotain tällaista. Tuntuu todella jännittävältä, kun meillä on ihan oikeat lavastajat, puvustajat, maskeeraajat... On suorastaan extreme-elämys kun pääsee esiintymään ihan oikeaan teatteriin!

Sankarillisuusteema on ollut minusta innostava. On ollut hienoa käsitellä asioita, niitä vaikeitakin, tällaisesta oman elämän sankarin näkökulmasta. Muistan yhdet treenit joissa keskusteltiin siitä mitä sankarillisus oikeastaan on ja sen sijaan, että olisi vaan todettu, että se on sitä että pelastaa koko maailman, monet kertoivatkin juuri arkielämän sankareista. Sellaisista, jotka olivat selvinneet jostain tosi vaikeasta asiasta, tai pystyneet hyväksymään jotain mitä eivät pysty muuttamaan. Tällainen jakaminen tuntui hyvältä, minäkin pystyin kertomaan omista koettelemuista ja murheista jotka ovat minua tai tuntemiani ihmisiä elämän varrella kohdanneet. Tuntuu voimauttavalta käsitellä näitä asioita tässä näytelmässä. Olemme saaneet koottua ajatuksistamme käsikirjoituksen, joka on minusta kyllä tosi hieno (varsinkin kun aluksi pelotti ettei me ehditä saada mitään valmiiksi). Ollaan me aika taitavia vai mitä?

Enää pari kuukautta ja olemme kaikki Pienellä näyttämöllä esiintymässä! En voi muuta sanoa kuin VAU!

Tuula, näyttelijä

 

Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan...

Itsemme, toistemme, tuttujen, tuntemattomien, kaikkien silmissä. Kunhan vain näemme sankarin jokaisessa vastaantulijassa, pystymme itsekin olemaan sellaisia.

Alun perin lähdin itse mukaan projektiin, koska rakastan teatteria ja tämä tuntui mahdollisuuksilta, uusien ovien avaamiselta. Ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen tästä oli tullut minulle jo paljon muutakin: paikka jossa jokainen välittää ja jossa jokainen on sankari omalla tavallaan. Erilaisten vastoinkäymisten, vakavien hetkien ja riemunkiljahdusten jälkeen, tähän pisteeseen päästyämme, alle kaksi kuukautta ensi-iltaan, projekti merkitsee minulle vieläkin enemmän. Nimittäin varmasti tulevaisuudessa kestäviä ystävyyssuhteita, näyttelemisen ja itseilmaisun iloa, rehellisyyttä ja sitä, että on paikka, missä sinun ei tarvitse esittää mitään, saat olla oma itsesi ja silti sinulla on ystäviä ympärilläsi, jotka välittävät ja saavat taas hymyn huulille.

Koulukiusatun näkökulmasta muutos oli suuri (ja on vieläkin, ei voi tajuta että jossain porukassa onkin yhtä arvokas kuin muut), eikä mukaan pääseminen ollut minulle helppoa. Olen kuitenkin kiitollinen, jännittynyt, innostunut, onnellinen ja muuten vain aurinkoisella mielellä koko ihanan ryhmämme ja näytelmämme vuoksi, toivottavasti se antaa katsojalle yhtä paljon kuin sen tekeminen on minulle antanut!

Riia, näyttelijä

Näyttelijän näkökulma projektistamme

Meillä on mielestäni ihan mahtava ja erittäin tiivis porukka. Nautin aina treeneissä kaikista mahdollisista harjoituksista ja nyt kun treenaamme kässäriä, kohtausten treenaaminen jotenkin tiivistää enemmän porukkaa. Odotan innolla, että pääsemme yleisön eteen näyttämään, mitä olemme tehneet ja kuinka hyvä näytelmä voidaan saada aikaan.

Kun sain kuulla ketkä ovat maskeeraajina, yllätyin että entinen tanssiopettajani on yksi maskeeraajista. On tosi ihanaa ja mahtavaa päästä tekemään näytelmää erilaisten ihmisten ja persoonien kanssa.

Odotan aina treenien alkua innolla ja hyvällä fiiliksellä. Nyt kun treenit ovat kaksi kertaa viikossa, viikkoni eivät tule olemaan tylsiä.

Sara, näyttelijä