lauantai 31. maaliskuuta 2012

Teatterikuraattori ihmettelee


Olen jälleen sen ihmetyksen edessä, että hapuileva, ohutta yläpilveä tavoitellut idea tuoda näyttämölle nuorten oma ääni alkaa olla varsin todellinen! Nyt ovat nuorten sankaruutta eri kulmista lähestyneet ajatukset muuttuneet esityksen käsikirjoitukseksi, mustakantiseksi plariksi, jota lukiessa nauroin ja liikutuin.
Teatteriammatteja opiskelevien lahjakkaiden nuorten tuotantotiimissä myös lavastus-, pukusuunnittelun, valo- ja äänimaailman ideat ovat säkenöineet.  Eilen näimme graafikko-Sadun hahmotteleman julisteen luonnoksen. Se oli kiinnostava, houkutteleva, juuri tämän esityksen näköinen. Tuottajat Annika ja Sanja ovat tarmokkaina tarttuneet työhön pitämään huolta aikatauluista ja tiedonkulusta. Ohjaaja-Eveliinalla on hyvä ote ja vahva innostus ryhmän työskentelyyn.  Seuraan esityksen syntymistä ja projektin etenemistä  ihaillen.


Miksi ammattiteatteri, maan vanhin suomenkielinen teatteri toteuttaa jo kolmatta kertaa tällaisen nuorten oman teatteriprojektin? Vastauksia on useita; teatteri tavoittaa nuoria, draamaryhmässä osallistujien ilmaisutaidot vahvistuvat, ryhmätyötaidot paranevat ja projekti voi toimia ponnahduslautana pysyvään teatteriharrastukseen, kenties ammattiin. Tuotantotiimin nuorten tekijöiden ajatukset ja taiteelliset ratkaisut puolestaan voivat rikastuttaa konkareiden ajattelua ja tarjota uusia tekemisen muotoja. Avaamalla teatterin ovet ja antamalla näyttämönsä nuorten käyttöön teatteri voi tarjota myös yleisölle mahdollisuuden kokea jotain erilaista. Minusta tämä on yksi teatterin tehtävistä ja onneksi nuorten kolmas projekti on jo luonnollinen osa Vuoden Teatterin arkea!
Esiintyjien ja tuotantoryhmän paneutuminen ja sitoutuminen esityksen valmistamiseen, ”oikeasti tekemiseen” on hienoa. Sitäkin huomaan ihailevani ja ihmetteleväni. Idea on nyt hyvissä käsissä.
Sankarilliset kulkee kohti ensi-iltaa hurjaa vauhtia! Kannattaa pitää huolta, että ehtii mukaan.

Pirjo, teatterikuraattori

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Tuotannosta päivää!


Kuppi kahvia ja tietokone - mielikuva tuottajan työstä on osoittautunut melko paikkaansa pitäväksi. Istun tuoreen, mutta jo hyvin rakkaaksi muodostuneen opinahjoni olohuoneessa ja kirjoitan tätä blogikirjoitusta. Olen aloittanut kulttuurituotannon opinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa viime syksynä ja alavalinta tuntuu päivä päivältä onnistuneemmalta. Opintoja on takana vasta muutama kuukausi ja olen jo nyt päässyt mukaan tällaiseen projektiin – mieletöntä!
Meidän tuottajien osalta tämä sankarillinen matka alkoi tammikuussa, kun kuulimme, että Kansallisteatteri etsii tuottajaharjoittelijoita nuorisoteatteriprojektiin. Opiskeluihimme sisältyy runsaasti harjoittelua ja ajatus harjoitteluprojektin suorittamisesta Kansallisteatterissa suorastaan kutkutti mieltä. Niinpä otimme yhteyttä projektin vastuuhenkilöön, teatterikuraattori Pirjo Virtaseen, ja hän otti meidät välittömästi lämmöllä vastaan. Ensimmäinen tapaaminen sovittiinkin pian ja minä, sekä tuottajakollegani Sanja, pääsimme suunnittelemaan projektia yhdessä Pirjon sekä ohjaaja Eveliinan ja graafikko Sadun kanssa.
 


Tuottajan työ sisältää paljon sähköpostien vaihtoa, aikatauluttamista, työryhmän sisäistä tiedottamista ja organisointia. Tämän olemme saaneet huomata jo näiden kuluneiden parin kuukauden aikana ja onkin erityisen hienoa, että olemme saaneet projektissa vastuuta ja päässeet tekemään ihan oikeita töitä. Tässä projektissa meidän vastuualueeksemme on muotoutunut pääasiassa markkinointi ja tiedotus, joita olemme saaneet ideoida itsenäisesti, Kansallisteatterin henkilökunnan ohjauksessa. Heidän tukensa ja neuvonsa ovat meille opiskelijoina kullan arvoisia.
Sankarilliset – tarinoita arkijuustosankareista kokoaa yhteen nuoria teatterinharrastajia, alan rautaisia ammattilaisia sekä alan opiskelijoita. Tällainen työympäristö on mitä rikastuttavin, sillä siinä yhdistyvät ennakkoluulottomuus, ammattitaito, innovatiivisuus, kokemus sekä ennen kaikkea aito kiinnostus teatterin tekemiseen!
Tasan kahden kuukauden kuluttua on esitysten aika, joten vähitellen tahti alkaa kiihtyä. Käsikirjoitus on valmis ja nuoret ovat päässeet harjoituksissaan tosi toimiin. Siispä myös tuottaja lähtee nyt punomaan juoniaan - saa nähdä mitä kevätaurinko tuo kaduille tullessaan!

Annika, tuottaja

torstai 22. maaliskuuta 2012

Elämme jännittäviä aikoja...


Huh. Painoin juuri lähetä nappia muutama minuutti sitten. Uunituore, viimeiset lisäykset juuri saanut pääkirja, sukelsi läpi cyberavaruuden Kansallisteatterin keskukseen jossa ihanan ystävällinen henkilökunta taikoo sen paperimuotoon, jotta voimme nauttia sen uunituoreena torstain treeneissä. Toisin sanoen käsikirjoitus on valmis.

Ja ohjaaja ei meinaa pysyä housuissaan! Nimittäin nyt alkaa tämän projektin toinen osa, joka on vielä jännempi kuin eka osa. Tietystikin tässä jo matkan varrella olemme tehneet kohtauksia lavalle, mutta nyt alkaa se virallinen, perinteinen ohjaajantyö jossa kohtauksia asetellaan lavalle, siirretään ajatukset paperilta liveversioon. Enää ei kirjoiteta ja analysoida vaan nyt tehdään, painetaan duunia ja annetaan luovuuden kukkia.

Vaikka aikataulu on ollut ja tulee olemaan tiukka, niin olen ohjaajana hyvin luottavaisin mielin. Koska kaikki ryhmästä ovat olleet jollakin tavalla käsikirjoitusprosessissa mukana, niin kaikilla on jo vähän käsitystä siitä minkälainen Sankarillisista on tulossa. Toiset ovat tehneet käsikirjoitustyötä enemmän ja toiset ovat taas olleet treenikerroilla ideoimassa juttuja eteenpäin. Olemme käyttäneet apunamme Noodi –käsikirjoitustyökalua, mutta nyt voimme jättää senkin lepäämään tulevia projekteja varten. Kiitos avusta Noodi.

Roolijako tehtiin viime torstaina ryhmän kanssa melko yhteisymmärryksessä, niin kuin monet muutkin tärkeät päätökset ryhmässä on tehty. On tärkeää että jokaisella ryhmän jäsenellä on mahdollisuus tuoda äänensä kuuluviin asioissa, vaikka täydellistä demokratiaa ei tietysti voidakaan noudattaa.

Useimmiten roolit jakautuivat niille jotka olivat jo jotenkin olleet alusta asti mukana luomassa hahmoa, joko jo synnytysosastolla tai kasvatusvanhempana hahmon kasvaessa ja löytäessä paikkansa tarinassa. Se oli monen kohdalla luonnollinen valinta, kun tavallaan ollaan jo kasvettu hahmoon kiinni. Kaikilla esiintyjillä tulee olemaan esityksen aikana kiirettä, sillä oman roolin tai roolien lisäksi lähes jokaisessa kohtauksessa tullaan tarvitsemaan erilaisia hahmoja tekemään erilaisia asioita. Sen verran voin teille käsikirjoituksesta tässä vaiheessa paljastaa, että roolihahmoja on 28 kappaletta ja nuoria esiintyjiä 21. Näiden hahmojen lisäksi lavalla nähdään ainakin joukko R-kirjaimia, Big Brother-esiintyjät ja ehkä jopa muotinäytös.

Myös Sankarillisten tuotanto rullaa kovaa vauhtia eteenpäin, sekin on ihanaa! Tapasimme Andersin (lavastaja), Liisan (pukusuunnittelija), Epun ja Aleksin (äänisuunnittelu) sekä Severin (valosuunnittelu, jota tekee myös Sande) kanssa aurinkoisessa Arabianrannassa ja ideoimme esityksen visuaalista ja äänellistä maailmaa. On innostavaa päästä tekemään töitä näiden kunniahimoisten ja kekseliäiden ihmisten kanssa. Jo ensimmäisen palaverin aikana löysimme yhteisen sävelen ja kaikki tekijät saivat kiinni Sankarillisten tarinan erityislaadusta. Mikä se erityislaatu on, siitä sinun täytyy tulla itse ottamaan selvää toukokuussa.

Nyt ohjaaja yrittää vetäytyä hetkeksi vielä mietiskelemään ennen illan treenejä. Pysykää kuulolla täällä, niin tiedätte missä mennään.


Aurinkoiseninnokkainkevätperhosiavatsassa terveisin,

Eveliina, ohjaaja.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tervetuloa Sankarillisten matkaan!

Matkamme alkoi keväällä 2011, kun ohjaajamme Eveliina Heinonen otti jatkaakseen Kansallisteatterissa jo kaksi vuotta pyörineen nuorten teatteriprojektin. Kyseessä on Kansallisteatterin kolmas nuorten projekti, joka kantaa nimeä Sankarilliset - tarinoita arkijuustosankareista. Projektin tavoite on tutustuttaa nuoria teatterin tekemisen perusteisiin sekä suunnitella ja toteuttaa toukokuun lopussa Pienellä näyttämöllä ensi-iltansa saava esitys.
Ohjaajamme Eveliina ja projektin vastuuhenkilö, teatterikuraattori Pirjo Virtanen lähtivät suunnittelemaan projektia jo toukokuussa 2011, mutta esityksen aihetta ei vielä tuolloin päätetty. Nuorista kumpuaville ideoille haluttiin jättää tilaa. Heti syksyn koittaessa kasattiin kokoon 21 nuoren työryhmä, joka kulki syksyä eteenpäin Eveliinan ohjauksessa, tutustuen, ryhmäytyen ja teatteri-ilmaisua harjoitellen. Sankaruus nousi harjoituksissa aiheeksi marraskuussa ja siitä asti ideaa onkin tarmokkaasti jalostettu eteenpäin.
Sankarilliset – tarinoita arkijuustosankareista käsittelee oman elämän sankaruutta. Sitä miten minun päätökseni vaikuttavat omaan elämääni ja miten minä itse olen lopulta vastuussa omista teoistani ja niiden seurauksista. Pohdimme myös onko meillä tarvetta supersankarilliselle, joka silmälasit huurussa pelastaa maapallon ilmastonmuutokselta, muukalaisvihamielisyydeltä, idolsmanialta ja lähimmäisenrakkaudettomuudelta?
Tältä pohjalta lähdettiin rakentamaan Sankarilliset - tarinoita arkijuustosankareista -näytelmää viime syksynä. Matkaa on siis jo takana, mutta nyt haluamme kutsua myös teidät mukaan tutustumaan teatterin ihmeelliseen maailmaan ja kurkistamaan verhojen taakse. Luvassa on riemukkaita otoksia niin kuvien kuin tekstien muodossa matkamme varrelta. Puheenvuoron saavat kaikki työryhmän jäsenet aina näyttelijöistä valo- ja äänisuunnittelijoihin. Toivottavasti nautit matkasta kanssamme!
 
Sankarilliset-työryhmä