Olen jälleen sen ihmetyksen edessä, että hapuileva, ohutta yläpilveä
tavoitellut idea tuoda näyttämölle nuorten oma ääni alkaa olla varsin
todellinen! Nyt ovat nuorten sankaruutta eri kulmista lähestyneet ajatukset
muuttuneet esityksen käsikirjoitukseksi, mustakantiseksi plariksi, jota
lukiessa nauroin ja liikutuin.
Teatteriammatteja opiskelevien lahjakkaiden nuorten tuotantotiimissä
myös lavastus-, pukusuunnittelun, valo- ja äänimaailman ideat ovat
säkenöineet. Eilen näimme
graafikko-Sadun hahmotteleman julisteen luonnoksen. Se oli kiinnostava,
houkutteleva, juuri tämän esityksen näköinen. Tuottajat Annika ja Sanja ovat
tarmokkaina tarttuneet työhön pitämään huolta aikatauluista ja tiedonkulusta.
Ohjaaja-Eveliinalla on hyvä ote ja vahva innostus ryhmän työskentelyyn. Seuraan esityksen syntymistä ja projektin
etenemistä ihaillen.
Miksi ammattiteatteri, maan vanhin suomenkielinen teatteri toteuttaa jo kolmatta kertaa tällaisen nuorten oman teatteriprojektin? Vastauksia on useita; teatteri tavoittaa nuoria, draamaryhmässä osallistujien ilmaisutaidot vahvistuvat, ryhmätyötaidot paranevat ja projekti voi toimia ponnahduslautana pysyvään teatteriharrastukseen, kenties ammattiin. Tuotantotiimin nuorten tekijöiden ajatukset ja taiteelliset ratkaisut puolestaan voivat rikastuttaa konkareiden ajattelua ja tarjota uusia tekemisen muotoja. Avaamalla teatterin ovet ja antamalla näyttämönsä nuorten käyttöön teatteri voi tarjota myös yleisölle mahdollisuuden kokea jotain erilaista. Minusta tämä on yksi teatterin tehtävistä ja onneksi nuorten kolmas projekti on jo luonnollinen osa Vuoden Teatterin arkea!
Esiintyjien ja tuotantoryhmän paneutuminen ja sitoutuminen esityksen
valmistamiseen, ”oikeasti tekemiseen” on hienoa. Sitäkin huomaan ihailevani ja
ihmetteleväni. Idea on nyt hyvissä käsissä.
Sankarilliset kulkee kohti ensi-iltaa hurjaa vauhtia! Kannattaa pitää
huolta, että ehtii mukaan.
Pirjo, teatterikuraattori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti