Iso kiitos!

Sankarilliset on nyt tullut suunnitellun tiensä päähän ja siirtyy ansaitulle kesälomalle. Hienot esitykset ovat takana ja nyt talletamme rakkaat muistot sydämiimme ja kannamme ne mukana tuleviin haasteisiimme.

Paljon on opittu ja naurettu. Koko työryhmämme haluaakin kiittää teitä kaikkia lukijoita, tukijoita, avustajia ja kannustajia siitä, että teitte matkastamme ikimuistoisen ja upean kokemuksen. Erityiskiitos kuuluu myös Kansallisteatterille, joka mahdollisti tällaisen erilaisen projektin toteutuksen niin mahtavissa puitteissa. Kiitos siis teille kaikille!

Nyt ripustamme sankarin viittamme naulaan ja annamme supervoimien levätä hetken aikaa, kunnes niille on taas tarvetta.

Kiittäen,

Sankarilliset-työryhmä

Hymykuopat ja kyyneliä

Ihan hullua, että kohta tää vuoden kestäny prokkis loppuu. Muistetaan niin ne ekat treeni kerrat ku kaikki oli iha hiljaa ja tosi ujoina. Tää viikko on ollu niin uskomattoman ihana, raskas ja ikimuistone. Viikon aikana o itketty, naurettu ja säädetty yleisesti koko porukalla. Se on niin ihana huomata kuinka hyvin on tutustunu niihin ihmisiin, joille sillon prokkiksen alussa uskals just ja just mennä sanomaan moi. 

Se on ollu nii jännä tän viikon aikana ko toi koko esitys on alkanu syntymään. On saatu valot ja äänet kohtauksiin. Pikkuhiljaa on itekkin alkanu punoutuu enemmä omaan rooliin. Tän viikon aikana on kans oikeest tajunnut, kuinka paljon yks teatteri esitys vaatii, että se on valmis. On niin kauheesti kaikkia asioita mitkä ei ees sinne yleisöön asti välttämättä näy. Perjantaina koeyleisön aikana kans jotenki iski se, et ollaan päästy näinkin isoon prokkikseen mukaan. Se fiilis siellä verhoissa kun piti hiljaisuudessa vaihtaa roolivaatteita samalla kun maskeeraajat korjailee meikkejä ja laittaa lisää hiuslakkaa on vaan niin ihana.

Eve on ollu kyllä paras ohjaaja mitä on voitu toivoa! Sitä on ees vaikee kuvailla, ko Eve vaan on antanu meille vaan niin paljon! Aina jos jollain on huono päivä eve on valmiina kuuntelemaan ja piristämään. Eve vaan elää niin mukana koko prokkiksessa, et se on ihan uskomatonta! Eveliina oikeest ansaitsis jonkun palkinnon siitä, että se on meitä jaksanu katella vaikka ollaan varmaan useempaan otteeseen käyty "hieman" hermoille. KIITOS EVE KUN OOT JAKSANU MEITÄ LAPSOSIA! <3 Ja tietysti koko muukin tuotantotiimi on niin ihanaa ja osaavaa porukkaa, ettei ymmärrys riitä. 

Nyt meijän kaikkien työ palkitaan maanantaina ja tiistaina esityksissä. Niihin ollaan menossa jännittynein, innokkain ja odottavin mielin. Varmaan siinä vaiheessa kun ootetaa verhojen takana esityksen alkua sydän hakkaa tuhatta ja kädet tärisee ko kahvikoukussa olevalla. Mut toisaalta samalla on älyttömän haikeet fiilikset, että tiistain esityksen jälkeen tää kaikki niinku loppuu ja ei enää treenatakaan joka viikko yhessä! Nyt pitää vaan nauttia joka hetkestä, tehä jokane tunne ja fiilis täysillä ja tietysti pitää hauskaa! :D Joten nyt kaikki hopihopi katsomaan meijän kovan työn tulosta! :))

Elisa ja Iiris, näyttelijät

Tervetuloa!

Sankarilliset valmistautuu kohta koittavaan ensi-iltaan lämmittelemällä ja käymällä läpi aamupäivän ennakkonäytöstä. Ennakkonäytös kirvoitti katsomosta makeita naurunremakoita ja spontaaneja aplodeja. Kolmeen jäljellä olevaan näytökseen saa vielä lippuja Kansallisteatterin lippumyymälästä. Tervetuloa sankarillisen matkamme loppuhuipennukseen!

Yle Kultakuume teki Sankarillisista jutun, jossa ohjaaja Eveliina ja näyttelijät Iiris ja Tuomas pääsivät kertomaan, mitä tarinan takana on mietitty. Voit käydä kuuntelemassa sen täällä: http://yle.fi/radio1/radio_soitin.html?channel=radio1&clip=1566550.

Toivottavasti nähdään pian!

Sanja, tuottaja

Viime päivien tunnelmia

Sankarilliset puurtavat edelleen kovalla tohinalla kohti ensi-iltaa. Sande ja Severi luovat parhaillaan upeaa ja oivaltavaa valomaailmaa esitykseemme ja Eppu ja Aleksi ovat tehneet uskomatonta työtä äänimaailman kanssa. Tekninen harjoitus on kohta ohi ja sen jälkeen ollaan taas lähempänä valmista lopputulosta.

Aamupäivällä oli Sankarillisten lehdistötilaisuus, jossa oli mukava määrä osallistujia. Monille meistä se oli ensimmäinen laatuaan ja hetki oli jännittävä. Kaikki sujui  pienistä sydämen tykytyksistä huolimatta hienosti niin kuin kuvista näkyy.

Emme halua paljastaa vielä liikaa tietoa näiden kuvien takaa, jotta voitte yllättyä iloisesti ensi viikolla Pienellä näyttämöllä. Harjoitukset jatkuvat iltaan asti ja huomenna on kenraaliharjoitus. Nyt alkaa olla viimeiset hetket varata lippuja tähän upeaan kevään viimeiseen Kansallisteatterin näytäntöön. Olen varma, ettet halua missata tätä tilaisuutta. Tervetuloa!


Sanja, tuottaja

Ensimmäinen näyttämöharjoitus!

Nyt on se hetki! Se hetki, kun Sankarilliset on saatu ensimmäistä kertaa Pienen näyttämön lavalle. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Kaikkien työ alkaa huipentua kun lavasteet nousevat näyttämölle, maskeeraajat luovat ilmeen tarinoiden sankareille, pukusuunnittelija mallaa viimeisiä vaatteita näyttelijöiden päälle ja valo- sekä äänimaailma heräävät henkiin.

Paljon ei pysty nyt tältä täpinältä kirjoittamaan, mutta tässä muutama tunnelmakuva:

 

Treeniä, treeniä, treeniä

 

Tekniikkaa

Tuottaja Annika ja pukusuunnittelija Liisa seuraavat treenejä ja tekevät töitä

Olettehan jo varanneet omat lippunne? Täältä niitä saa http://www.kansallisteatteri.fi/esitykset/sankarilliset/

Sanja, tuottaja  

Maskeeraajan tarina

”Käsidesiä kaikille!” huudan, vaaleanpunaisessa pyjamassa keskellä mielenosoitusta. Tarkka sijaintini on Willensaunan lava, vuosi 2009.

Kun Pirjo ilmoitti ”kuviksen”opettajallemme Annelille tarvitsevansa muutaman maskeeraajan Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän näytöksiin, arveli Anneli tehtävän kiinnostavan minua. Kiinnosti, sitä ei käy kieltäminen – vaan eipä hänkään arvannut, että tämä olisi comebackini projektiin, johon osallistuin näyttelijänä kun se ensimmäisen kerran järjestettiin.

Tällä kertaa roolini on lavan takana maskeeraajana, yhdessä Anniinan, Jaanan, Maijun ja Miran kanssa. Meidän osaltamme projekti on työharjoittelun vuoksi lähtenyt täydellä teholla käyntiin vasta pari viikkoa sitten – olemme olleet seuraamassa harjoituksia, saaneet omat kappaleemme käsikirjoituksesta piirrusteltaviksi ja keskustelleet ohjaaja-Even ja puvustaja-Liisan kanssa näkemyksistämme. Mitä nyt jokusen vapaahetken koulussa ja siviilissä käyttänyt hahmoluonnosten selailuun sekä meikkien ja kampausten suunnitteluun ja harjoitteluun. (: Keskiviikkona kävi ensimmäinen puolikas näyttelijäkaartia koulullamme testaamassa sopivan väriset meikkipohjat itselleen, ja perjantaina seuraa toinen, joten alamme vihdoin päästä ihan konkreettisesti hommiin!

Nyt kun ensi-iltaa edeltävät päivät on laskettavissa kahden käden sormilla, lienee parasta toivottaa katsojille kärsivällisyyttä hyvää odottaessa ja työryhmälle jaksua sekä pitkää pinnaa kun harjoitusten tahti vain kiihtyy – nauttikaa nyt kun projektia vielä on jäljellä, kahden viikon kuluttua on jo ikävä treenejä!

Nina, maskeeraus

Äänipäiden blogg

Aleksi äänisuunnittelu 50 %:

Aina sanotaan että aloittaminen on vaikeinta. Onneksi tällä kertaa se koskee vain blogitekstin kirjoittamista. Äänisuunnittelun aloittaminen tässä produktiossa on ollut mielestäni äärimmäisen helppoa.

Kun ensimmäisen kerran sain käsiini Sankarillisten käsikirjoituksen, ja totesin että näytelmässä liikutaan todellisuuden ja virtuaalimaailman välillä, alkoivat ideat heti pyöriä päässäni. Voi olla että se johtuu vain siitä että videopeleillä ja allekirjoittaneella on hyvin pitkä ja läheinen suhde.

Videopelit, äänimailmat, grafiikat, hahmot, hyvät ja pahat. Kaikki nämä,
uudet ja vanhat, muistot, pyörivät ajatuksissani oikeanlaista äänimaailmaa suunnitellessani. Äänimaailman tyyli rakentui helposti. Yhdessä äänisuunnittelun toisen osapuolen Epun, ohjaaja Eveliinan, lavastaja Andersin sekä valotiimin Severin ja Sanna-Kaisan kanssa pääsimme teknisestä toteutuksesta yllättävän helposti samoille raiteille. Tyyli on retro. Mielessä pyörivät 8-bittinen Nintendo, Commodore 64 ja Linkin seikkailut pimeissä luolastoissa.

Ensimmäiset ääniraidat jotka päätimme sisällyttää näytelmään, saivat alkunsa Olli Salosen kotistudiolla. Olli on säveltänyt Sankarillisten videopeliin upean teema kappaleen, jonka
ensimmäinen (ei kuitenkaan lopullinen) versio löytyy täältä:

http://dl.dropbox.com/u/2314572/Proggikset/nuorisoteatteri2.mp3

Lopullinen versio on mahdollista kuulla ainoastaan Kansallisteatterin
Pienellä näyttämöllä 28. & 29.5.

Eppu Äänisuunnittelu, ne toiset 50%:

Kesäteatterin äänisuunnitteluista, ponnistus Sankarilliset työryhmään ja Kansallisteatterille tekemään äänisuunnittelua on itselleni henkilökohtaisesti aivan huikea kokemus.

Projekti on ollut erittäin antoisa ja opettavainen. Ensimmäistä kertaa pääsen
työskentelemään näinkin hyvän kemian omaavassa ryhmässä, jossa pääsee keskustelemaan
visioistaan ohjaajan lisäksi muunkin teknisen työryhmän kanssa ja yhdessä hautomaan ja viemään ideoita eteenpäin. (''Valopäitä'' lainatakseni: Supagreat!)

Vaikka välillä onkin ollut hampaiden kiristyksiä ja istumalihakset puutuneet tietokoneen äärellä efektejä rakennellessa, olen tyytyväinen ja hyvilläni työn tuloksesta.Odotan innolla hetkeä, milloin yleisökin pääsee nauttimaan työmme tuloksesta.

Tsemppiä vielä koko työryhmälle viimeiseen rutistukseen ennen enskaria! :)

Äänipäät, Aleksi ja Eppu

Ja niin tulee valkeus

Valoteknikot köhisevät täällä omissa oloissaan. Pikkuhiljaa alkaa löytyä yhteinen sävel kahvintäyteisten tuotantopalaverien jälkeen ja valokarttaa on tutkiskeltu kerran jos toisenkin.

Mielettömästi ideoita ja kuvia pyörii mielessä ja pohdinta painottuukin ideoiden konkreettiseen toteutukseen. Pienenä faktana se, että suurin osa ideoista on mahtavia ja sen mukana mahdottomia. Mutta mahdoton onkin se mielenkiintoisin juttuasiatöting toteuttaa (supagreat!).

Hauskana yllätyksenä valosuunnittelun lisäksi mukaan lyöttäytyi myös joitain videoprojisointien suunnittelua ja materiaalien duunaamista (supagreat pt.2!!). Vanha pikselipelimaailma ja arjen se ah niin arkisuus ovat äärimmäisen hyviä assosiaatiomateriaaleja.

Hyvänä haasteena työskentelyä kohtaan toimii tiukka aikataulutus rakennuksen parissa, vain yksi viikko aikaa rakennukseen ja ideoiden tyyppailuun(!!). Onneksi kauan odotettu kesäbreikki saapuu keskuuteemme juuri ajoissa, mahdollistaakseen kellon ympäri kestävän leikkimisen ja testailun (sis. ehkä myöskin vähän työskentelyä ;] ).

Ehdottomasti haluamme tuoda esille innostuneisuutemme päästä hipelöimään Kansallisteatterin mahtavaa tekniikkaa. Olemme tottuneita pieneen, lähes näkymättömään kalustoon, joka harvemmin edes toimii ja säälittävään sähkönsyöttöön (a.k.a siis soveltamiseen, sniiduiluun ja jatkuvaan sulakkeiden vaihtoon). Ja nyt meillä on valmiudet rönsyillä sekä seota heittimien paljoudesta, puhumattakaan loputtomasta sähkön määrästä (supagreat pt.3!!!).

On kiva tehdä juttua, joka on nuorten itsensä näköinen käsikirjoituksineen kaikkineen. Muutaman kerran treeneissä pyörähtäneenä voi sanoa älyttömän supaenergian syöksyvän ulos ovista ja ikkunoista.

Hei, loistavaa kesän alkua kaikille ja nähdään ihan just!

( jos sulakkeet ei pala ^^)

Teatterin tekoauringot Sanna-Kaisa ja Severi

Pus!

Tempaus kaupungilla

Kuten muutkin täällä ovat todenneet, tämä kulunut vuosi on kiitänyt todella nopeasti ohi ja vaikea uskoa, mutta vain muutama viikko ennen ensi-iltaa!

Perjantaina järjestimme flashmobin Helsingin keskustassa, joka oli ihan mahtava kokemus! Kovin usein ei pääse leikkimään sotilasta, joka kiusaa Kasperia pinkki paita päällä keskellä Helsinkiä, ilman että nolottaa ollenkaan. Kaikki olivat todella mukana siinä jutussa ja tuntui että kaikilla oli vähintään yhtä hauskaa kuin mitä minulla oli. Kuten oli tarkoituskin, tempaus kiinnitti huomiota, monet jäivät katsomaan, ihmettelemään ja kuvaamaan meitä. Kuulin jopa, että joku oli tullut kyselemään tarvitseeko kutsua paikalle ambulanssi.

Itselleni tämä on ollut ensimmäinen isompi esitys ja olen ihan innoissani lopputuloksesta, en osannut odottaa mitään näin hienoa. On ollut hauskaa keksiä omia hahmoja ja kirjoittaa itse käsikirjoitusta, saada itse vaikuttaa lopputulokseen jo alusta asti. Kaiken lisäksi tätä on tekemässä ihan mahtavia tyyppejä jotka saavat odottamaan aina sitä tiistaita ja torstaita kun nähdään.

 

Flashmob sai odottamaan vielä enemmän, mitä esityksestä tulee, mutta se myöskin loi enemmän jännitystä, mitä jos jotain meneekin pahasti pieleen? Nyt vaan viimeiset kolme viikkoa kovaa puurtamista ja viimeisten vuorosanojen opettelua.

Iloista ja aurinkoista kevättä!

Pinja, näyttelijä

Sanokaa juusto!

Syksyllä 2010 olin TET-harjoittelussa Kansallisteatterissa, ja rakastin siellä olemista. Kun kaksiviikkoinen tettini oli ohi, olin tietysti allapäin, mutta päätin, että jonain päivänä palaisin sinne vielä. Noin kymmenen kuukauden päästä astelinkin taas Kansallisteatteriin, aikomuksenani aloittaa teatterin harrastaminen Kansallisteatterin nuorille tarkoitetussa ryhmässä. Ja tätä kirjoittaessani on enää 26 päivää siihen, että nousemme Pienelle näyttämölle ja näytämme vihdoin näytelmän, jonka parissa olemme nyt kovasti tehneet töitä. Enpä olisi silloin tetissä uskonut, että nyt, puolentoista vuoden päästä, esiintyisin ihan oikeasti itse Kansallisen lavalla! Sitä voisi kutsua unelman toteutumiseksi, ja olen siitä superiloinen.

Tässä ryhmässä mukana oleminen on ollut todella mukavaa. Treeneihin on aina ollut kiva tulla, kohtauksien kirjoittaminen on ollut mielenkiintoista (on hurjaa nähdä, kun itse kirjoittama kohtaus herää henkiin lavalla), harjoitusten aikana ja jälkeen on ollut usein iloinen, energinen fiilis, ja vaikka välillä on joutunutkin odottamaan, että omaa kohtausta mentäisiin läpi, niin ei se ole haitannut. Miten tähän on sitten päästy? Hyvä yhteishenki, rento ilmapiiri, sekä kun kaikki ihmiset ympärilläni ovat ihania, omia itsejänsä, ja heihin on helppo luottaa ja tukeutua, on esimerkiksi kirjoittaminen ja näytteleminen ollut helpompaa.

Puhumattakaan tietysti siitä, miten siistiä on ollut laittaa Sankarillisten julisteita kaikkialle, kertoa tästä blogistamme, saada oma plari, ja ylipäätään tajuta se, että pääsemme pian esiintymään Pienelle näyttämölle! Ainoa hieman negatiivisempi asia, joka tulee mieleen on se, että kohta tämä loppuu, mutta toisaalta, mitä kaikkea mukaani onkaan tarttunut yhteisen, lähes vuotemme ajalta! Tämä on ollut yksi toteutunut unelma, ja sellainen tuntuu aina mahtavalta. Ehkä myös vähän sankarilliselta?

Riina, näyttelijä

Några ord från scenografen

Här kommer nu några ord från scenografen, som är flockens svarta svenskatalande får :)

Förvånansvärt många som inte är bekanta med teatervärlden så vet inte riktigt vad en scenograf gör. Därför skall jag inledningsvis berätta att min uppgift i Sankarilliset, i all enkelhet, går ut på att designa och planera hur scenen skall se ut. Därtill funderar jag hur byten mellan olika scener sköts praktiskt, vilka möbler som skall finnas på scen samt vilken rekvisita som behövs i olika scener.

http://russia-insights.com/wp-content/uploads/2012/02/NewspaperPile_7-800x365.jpg

Arbetet började för drygt en månad sedan med ett planeringsmöte där alla från den konstnärliga sidan av produktionsgruppen, d.v.s. ljusdesigners, ljuddesigners, dräktdesigner, scenografen och regissören, deltog. Vi diskuterade fram några allmänna riktlinjer för hur Sankarilliset skulle se ut och därpå blev det till att börja rita, skissa och fundera fram en scenlösning. De största utmaningarna jag arbetade med var att skapa rum för det stora antalet scener och att göra det enkelt att snabbt byta scen. Efter att ha läst manuset några gånger och bollat idéer med regissören och ljusskaparna kunde jag till sist presentera en enkel miniatyrmodell av scenen, i skala 1:50.

http://fc01.deviantart.net/fs71/f/2010/044/b/7/___Super_Mario_Bros____by_Mymy_xoxo.gif

 

 

Nästa steg blev att sätta teaterns verkstäder i arbete. Påsklovet spenderade jag med att göra ritningar över hur jag ville att scenen, och hur alla olika delar i den, skulle se ut. Jag gav ritningarna till verkstadsarbetarna och efter några små kompromisser — man kan inte få allt här i världen — så började man bygga. Arbetet gick snabbt och så sent som igår fick jag höra att allting som skulle byggas har blivit byggt! Jag fick se skapelserna idag och kunde glatt konstatera att verkstäderna gjort ett bra jobb :)

Det är en spännande känsla att arbeta med en produktion i en stor teater med stora resurser. Ett av minnena jag bär med mig är svaret jag fick när jag försiktigt frågade "Kan ni bygga några trälådor åt mig?", och fick som svar "Björk eller furu?".

 

http://inst.eecs.berkeley.edu/~cs188/fa06/projects/pacman/1.3/pacman_multi_agent.png

Det som nu väntar mig i mitt arbete med Sankarilliset är att gå igenom manuset scen för scen och lista ut vilka möbler och vilken rekvisita som behövs. Efter att jag rota igenom teaterns lager och förhoppningsvis hitta allt som vi söker. Detta arbetsskede kommer troligtvis att pågå ända fram till premiären eftersom man alltid inser att någonting saknas eller behöver ändras. Jag kommer också att vara i nära kontakt med ljusdesignerna när de börjar sitt arbete med att belysa scenen.

Med knappt en månad kvar till premiären känner jag mig ganska lugn och säker, men jag vet att den sista veckan ofta bjuder på många överraskningar. 

Detta var allt från mig för denna gång!

Anders, scenograf/lavastaja

Juliste ja flyer ovat täällä!

Kuten olette saattaneet jo huomata, Sankarillisten juliste ja flyer ovat ilmestyneet!
Graafikkomme Satu on loihtinut Sankarillisille ilmeen, joka kuvastaa upeasti tarinan kahta maailmaa. Viimeistään nämä nähtyänne, teidän täytyy päästä näkemään myös itse esitys.

Lisätietoja lipunmyynnistä löydätte täältä
http://www.kansallisteatteri.fi/kansallisteatterin-lippumyymala/
 

Psst. Huomenna iltapäivällä meidät saattaa bongata Helsingin keskustasta, olkaahan hereillä!
 

Annika, tuottaja

Ylistys unelle, arjelle, juustolle

Ennen kun alat lukea, laita biisi soimaan tästä:  http://www.youtube.com/watch?v=uCOPuGBg_W0  ja anna sen soida kun luet tekstin. Pääset näin lähemmäs pääni sisäistä tunnelmaan.

Uh. Ei jännitä, ei. Näin viikolla unta että harjoitukset olivat käynnissä jossakin tilassa, joka näytti Pieneltä näyttämöltä ja siellä oli paksut mustat verhot. Näyttelijät kiipeilivät verhoja pitkin ylös ja yritin huudella alhaalta kaikkia alas jotta voisimme harjoitella.  Ryhmämme Iiris oli nähnyt painajaisia R-kirjaimien hyökkäyksestä. Itse asiassa tiistain harjoituksissa yksi jos toinenkin paljasti Sankarillisten tulleen uniin.

Minusta se on hyvä asia. Se, että asiat tulevat uniin, tarkoittaa sitä, että näytelmän maailma alkaa vaikuttaa ihmisiin alitajuisella tasolla. Se kuuluu osaksi luonnollista prosessia. Itse näen aina ennen ensi-iltaa unen: esitän keskeneräistä esitystä, kaikki on ihan sekaisin ja olen tietenkin ilman housuja. Erään uniteorian mukaan unet ovat ihmiselle ns. elämäsimulaattori, jossa voi harjoitella tulevaa vaaraa varten niin, että kun tositilanne elämässä iskee, olet jotenkin valmistautunut siihen. Kivikauden ihmiset siis näkivät ehkä usein unia karhun kanssa painimisesta. Me nykyihmiset näemme unta siitä, ettei ole housuja.

Housuja tai ei, Sankarilliset menee eteenpäin. Juliste on lähtenyt levitykseen, lavastaja on selvinnyt viikon flunssasta, tanssikoreografia on melkein valmis, facebook-tapahtuman mukaan osallistujia on jo ainakin 130 ja ensi-ilta taitaa olla loppuunmyyty. Huisia!

Monet ovat kyselleet ja ihmetelleet miten juusto liittyy tarinaan mitenkään? Hhm. Voisin sanoa, että juuri juusto on koko näytelmän koossa pitävä voima joustavuutensa ja pastöroidun elastisuutensa vuoksi. Juusto nimittäin edustaa meille arkea. Arkea, joka on tavoittelemisen arvoista. Jota ilman maailma ja elämä menee kaaokseen koska ei ole mitään pysyvää, toistuvaa, tavallista, arkista. Ja joka kuitenkin huomaamatta muuttuu ihanaksi ja ihmeelliseksi kun voi hetkeksi pysähtyä ja ihailla sitä. Ja kun rupeaa arjen tarkkailijaksi, huomaa ettei mikään arkinen ole enää arkista vaan erilaista, erikoista.

Usein ulkomailla lomaillessa kaikki arkiset asiat ovat ihania koska silloin asettaa itsensä automaattisesti tarkkailijan rooliin. Oi, Pariisissa naapurin rouva syö aina aamiaiscroissantinsa romanttisesti korttelikahvilan ulkopöydässä. Oi, Madridissa köyhä kerjäläismies soittaa aina haitaria aamun ruuhkametrossa. Oi, Brysselissä kadunlakaisija viheltelee aina työtä tehdessään. Oi, miten eksoottista ulkomailla onkaan! Joskus Helsingissä liikkuessani leikin ajatusleikkiä, että olen vieraassa, minulle tuntemattomassa kaupungissa lomalla. Yhtäkkiä koko kaupunki muuttuu ihmeelliseksi silmien edessä. Kaikki arkinen helsinkiläisyys mitä näen on uutta ja viehättävää. Se on hauska leikki, suosittelen muillekin.

Tavallisuus on pop. Silloin siitä tulee erikoista.

Näihin poukkoileviin mietteisiin päättää sanansa ohjaaja Eve

PS. Kannatta tsekata myös tuo video!

Fiiliksiä harjoituksista

Olen loputtoman kiitollinen kaikille Kansallisteatterin nuorten ilmaisutaitoryhmän jäsenille ja ohjaajalle kaikesta siitä, mitä he ovat ihan huomaamattaan antaneet ujolle ja epävarmalle tytölle: rohkeutta, itsevarmuutta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Olen ollut osana noin viittä erilaista ilmaisutaitoryhmää, enkä missään muussa ole kokenut olevani osa kokonaisuutta. Se, että joku tervehtii, hymyilee, halaa ja juttelee minulle saapuessani harjoituksiin, tuntuu ihan mielettömän kivalta. Tämä kiva olo saa minut paljon rennommaksi, enkä jännittä niin paljoa esimerkiksi improvisoidessani.

Harjoitukset ovat menossa kovaa vauhtia eteenpäin ja jokaisella riittää intoa ja ideoita näytelmää varten. Ohjaajamme Eveliina on laittanut meidät jokaisen kävelemään harjoituksisssa catwalkia, muuntamaan arkipäiväisiä toimiamme robottimaisiksi ja hyppimmään toistemme syliin hippaa leikkiessä. Ja tuon kaiken me olemme tehneetkin aivan täysillä, nauraen ja toisiamme kannustaen!

Inka, näyttelijä

Kevätmielin

Kevät on tullut! On joutsenia, kukkia, lokkeja, ja siitepölyä, mutta syytä ei huoleen! Sankarilliset ovat vain vähän yli kuukauden päästä jo näyttämöllä! Harjoituksissa menee hyvin ja siitepöly ei lannista.

Iloista kevättä kaikille!

Kirre, näyttelijä

Harjoitustunnelmia

Näytelmää treenataan ja kohtauksia hiotaan jo todenteolla! Ryhmä kokoontuu harjoittelemaan kaksi kertaa viikossa ja tämän lisäksi vuorosanoja on harjoiteltu myös kotona, sen näkee jokaisen näyttelijän käsissä kuluneesta plarista.

Myös työryhmä on päässyt seuraamaan näyttelijöiden harjoituksia. Pukusuunnittelija Liisa tekee aktiivisesti muistiinpanoja roolihahmoista tulevaa puvustusta varten ja valokuvaaja Maria on tallentanut hienoja hetkiä kameran kennolle.

Tässä hieman tunnelmia harjoituksista...

Annika, tuottaja

Tuottajan puheenvuoro

44 päivää aikaa Sankarillisten ensi-iltaan! Ensimmäinen produktio, jossa toimin nimikkeellä tuottaja ja se lähestyy kovaa vauhtia huippupistettään. Matka on ollut tähän mennessä jännittävä, mielenkiintoinen, opettavainen, rakas ja ennen kaikkea unohtumaton. Kansallisteatterille työskentely on ollut kerrassaan antoisaa ja rautaisten ammattilaisten kanssa työskentely on ollut hurjan opettavaista. Vielä on onneksi kuitenkin paljon nähtävää ja opittavaa edessä.

Tuottajakollegani Annikan kanssa pistämme parhaillaan toteutukseen erilaisia markkinointikikkoja, joilla esitys saadaan suuremman yleisön tietoisuuteen. Työ etenee mukavasti ja katsomme jännityksellä mitä ponnistelumme saa aikaan. Ensimmäisen tuotannon tekeminen on tuntunut turvalliselta, kun sitä on saanut tehdä hyvän ystävän kanssa johon voi luottaa. Olemme saaneet yhdessä pohtia ideoidemme kantavuutta ja sitä, mikä on järkevää ja mistä olisi hyötyä tämän kaltaiselle näytelmälle. Olemme halunneet pitää kirkkaana mielessä sen, että tämä on ennen kaikkea nuorten ja ohjaaja Eveliinan projekti, jolle Kansallisteatteri tarjoaa huikeat puitteet ja jolle me haluamme olla antamassa lisää tuulta siipien alle.

Nuorten intoa näyttelemiseen ja ajatustensa eteenpäin välittämiseen on häikäisevää seurata ja Eveliinan työtä ei voi kuin ihailla. Hän osaa ohjata nuoria juuri niin kuin pitää ja pystyy samalla antamaan heille ja heidän omille ideoilleen riittävästi tilaa. Koko muukin tiimi on hyvässä vireessä ja odotan kovasti kenraaliharjoituksia, jossa meillä on mahdollisuus päästä kurkkaamaan tämän huikean prosessin lopputulosta hieman ennakkoon. En malta odottaa sitä hetkeä, kun tämä näytelmä pääsee lavalle ja ulos meidän kaikkien mielistä. Tulethan sinäkin jakamaan sen hetken meidän kanssamme?

Sanja, tuottaja

Pohdintoja matkaltamme

Minulla on hyvin samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin edellisillä näyttelijöillä, jotka tähän blogiin ovat kirjoittaneet. Eli että tämä teatteriryhmä on ollut ja on mahtava! Alusta asti on ollut mielenkiintoista ja mukavaa. On ollut ihanaa tavata nuoria jotka ovat samaa mieltä siitä, että näytteleminen, itseilmaisu, improvisointi ja leikkimielisyys ovat hauskoja tapoja kehittää luovuuttaan ja itsetuntemustaan. Kivaa kun ihmiset ovat aidosti innoissaan ja osaavat heittäytyä mukaan, eivätkä ole yhtään jäisiä tai sitä mieltä että leikkiminen tai jotkin harjoitukset ovat "noloja".

Hetken näytti siltä, että keskeyttäisin tämän ihanan harrastuksen; olin ollut sairaana ja siksi poissa kauan. Ryhmään palaaminen tuntui vaikealta. Mutta onneksi pystyin jatkamaan vaikka ahdistikin ja voimat olivat lopussa keuhkokuumeen takia. Sillä, niin kuin jo sanoinkin, tämä projekti on mahtava. On ihan käsittämättömän hienoa, että Kansallisteatteri antaa nuorille tilaisuuden tehdä jotain tällaista. Tuntuu todella jännittävältä, kun meillä on ihan oikeat lavastajat, puvustajat, maskeeraajat... On suorastaan extreme-elämys kun pääsee esiintymään ihan oikeaan teatteriin!

Sankarillisuusteema on ollut minusta innostava. On ollut hienoa käsitellä asioita, niitä vaikeitakin, tällaisesta oman elämän sankarin näkökulmasta. Muistan yhdet treenit joissa keskusteltiin siitä mitä sankarillisus oikeastaan on ja sen sijaan, että olisi vaan todettu, että se on sitä että pelastaa koko maailman, monet kertoivatkin juuri arkielämän sankareista. Sellaisista, jotka olivat selvinneet jostain tosi vaikeasta asiasta, tai pystyneet hyväksymään jotain mitä eivät pysty muuttamaan. Tällainen jakaminen tuntui hyvältä, minäkin pystyin kertomaan omista koettelemuista ja murheista jotka ovat minua tai tuntemiani ihmisiä elämän varrella kohdanneet. Tuntuu voimauttavalta käsitellä näitä asioita tässä näytelmässä. Olemme saaneet koottua ajatuksistamme käsikirjoituksen, joka on minusta kyllä tosi hieno (varsinkin kun aluksi pelotti ettei me ehditä saada mitään valmiiksi). Ollaan me aika taitavia vai mitä?

Enää pari kuukautta ja olemme kaikki Pienellä näyttämöllä esiintymässä! En voi muuta sanoa kuin VAU!

Tuula, näyttelijä

 

Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan...

Itsemme, toistemme, tuttujen, tuntemattomien, kaikkien silmissä. Kunhan vain näemme sankarin jokaisessa vastaantulijassa, pystymme itsekin olemaan sellaisia.

Alun perin lähdin itse mukaan projektiin, koska rakastan teatteria ja tämä tuntui mahdollisuuksilta, uusien ovien avaamiselta. Ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen tästä oli tullut minulle jo paljon muutakin: paikka jossa jokainen välittää ja jossa jokainen on sankari omalla tavallaan. Erilaisten vastoinkäymisten, vakavien hetkien ja riemunkiljahdusten jälkeen, tähän pisteeseen päästyämme, alle kaksi kuukautta ensi-iltaan, projekti merkitsee minulle vieläkin enemmän. Nimittäin varmasti tulevaisuudessa kestäviä ystävyyssuhteita, näyttelemisen ja itseilmaisun iloa, rehellisyyttä ja sitä, että on paikka, missä sinun ei tarvitse esittää mitään, saat olla oma itsesi ja silti sinulla on ystäviä ympärilläsi, jotka välittävät ja saavat taas hymyn huulille.

Koulukiusatun näkökulmasta muutos oli suuri (ja on vieläkin, ei voi tajuta että jossain porukassa onkin yhtä arvokas kuin muut), eikä mukaan pääseminen ollut minulle helppoa. Olen kuitenkin kiitollinen, jännittynyt, innostunut, onnellinen ja muuten vain aurinkoisella mielellä koko ihanan ryhmämme ja näytelmämme vuoksi, toivottavasti se antaa katsojalle yhtä paljon kuin sen tekeminen on minulle antanut!

Riia, näyttelijä

Näyttelijän näkökulma projektistamme

Meillä on mielestäni ihan mahtava ja erittäin tiivis porukka. Nautin aina treeneissä kaikista mahdollisista harjoituksista ja nyt kun treenaamme kässäriä, kohtausten treenaaminen jotenkin tiivistää enemmän porukkaa. Odotan innolla, että pääsemme yleisön eteen näyttämään, mitä olemme tehneet ja kuinka hyvä näytelmä voidaan saada aikaan.

Kun sain kuulla ketkä ovat maskeeraajina, yllätyin että entinen tanssiopettajani on yksi maskeeraajista. On tosi ihanaa ja mahtavaa päästä tekemään näytelmää erilaisten ihmisten ja persoonien kanssa.

Odotan aina treenien alkua innolla ja hyvällä fiiliksellä. Nyt kun treenit ovat kaksi kertaa viikossa, viikkoni eivät tule olemaan tylsiä.

Sara, näyttelijä