tiistai 15. toukokuuta 2012

Ja niin tulee valkeus

Valoteknikot köhisevät täällä omissa oloissaan. Pikkuhiljaa alkaa löytyä yhteinen sävel kahvintäyteisten tuotantopalaverien jälkeen ja valokarttaa on tutkiskeltu kerran jos toisenkin.
Mielettömästi ideoita ja kuvia pyörii mielessä ja pohdinta painottuukin ideoiden konkreettiseen toteutukseen. Pienenä faktana se, että suurin osa ideoista on mahtavia ja sen mukana mahdottomia. Mutta mahdoton onkin se mielenkiintoisin juttuasiatöting toteuttaa (supagreat!).
Hauskana yllätyksenä valosuunnittelun lisäksi mukaan lyöttäytyi myös joitain videoprojisointien suunnittelua ja materiaalien duunaamista (supagreat pt.2!!). Vanha pikselipelimaailma ja arjen se ah niin arkisuus ovat äärimmäisen hyviä assosiaatiomateriaaleja.

Hyvänä haasteena työskentelyä kohtaan toimii tiukka aikataulutus rakennuksen parissa, vain yksi viikko aikaa rakennukseen ja ideoiden tyyppailuun(!!). Onneksi kauan odotettu kesäbreikki saapuu keskuuteemme juuri ajoissa, mahdollistaakseen kellon ympäri kestävän leikkimisen ja testailun (sis. ehkä myöskin vähän työskentelyä ;] ).
Ehdottomasti haluamme tuoda esille innostuneisuutemme päästä hipelöimään Kansallisteatterin mahtavaa tekniikkaa. Olemme tottuneita pieneen, lähes näkymättömään kalustoon, joka harvemmin edes toimii ja säälittävään sähkönsyöttöön (a.k.a siis soveltamiseen, sniiduiluun ja jatkuvaan sulakkeiden vaihtoon). Ja nyt meillä on valmiudet rönsyillä sekä seota heittimien paljoudesta, puhumattakaan loputtomasta sähkön määrästä (supagreat pt.3!!!).
On kiva tehdä juttua, joka on nuorten itsensä näköinen käsikirjoituksineen kaikkineen. Muutaman kerran treeneissä pyörähtäneenä voi sanoa älyttömän supaenergian syöksyvän ulos ovista ja ikkunoista.
Hei, loistavaa kesän alkua kaikille ja nähdään ihan just!
( jos sulakkeet ei pala ^^)


Teatterin tekoauringot Sanna-Kaisa ja Severi

Pus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti