Itsemme, toistemme, tuttujen, tuntemattomien,
kaikkien silmissä. Kunhan vain näemme sankarin jokaisessa vastaantulijassa,
pystymme itsekin olemaan sellaisia.
Alun perin lähdin itse mukaan projektiin, koska
rakastan teatteria ja tämä tuntui mahdollisuuksilta, uusien ovien avaamiselta.
Ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen tästä oli tullut minulle jo paljon
muutakin: paikka jossa jokainen välittää ja jossa jokainen on sankari omalla
tavallaan. Erilaisten vastoinkäymisten, vakavien hetkien ja riemunkiljahdusten
jälkeen, tähän pisteeseen päästyämme, alle kaksi kuukautta ensi-iltaan,
projekti merkitsee minulle vieläkin enemmän. Nimittäin varmasti tulevaisuudessa
kestäviä ystävyyssuhteita, näyttelemisen ja itseilmaisun iloa, rehellisyyttä ja
sitä, että on paikka, missä sinun ei tarvitse esittää mitään, saat olla oma
itsesi ja silti sinulla on ystäviä ympärilläsi, jotka välittävät ja saavat taas
hymyn huulille.
Koulukiusatun näkökulmasta muutos oli suuri (ja on
vieläkin, ei voi tajuta että jossain porukassa onkin yhtä arvokas kuin muut),
eikä mukaan pääseminen ollut minulle helppoa. Olen kuitenkin kiitollinen,
jännittynyt, innostunut, onnellinen ja muuten vain aurinkoisella mielellä koko
ihanan ryhmämme ja näytelmämme vuoksi, toivottavasti se antaa katsojalle yhtä
paljon kuin sen tekeminen on minulle antanut!
Riia, näyttelijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti