Minulla on hyvin samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin edellisillä näyttelijöillä, jotka tähän blogiin ovat kirjoittaneet. Eli että tämä teatteriryhmä on ollut ja on mahtava! Alusta asti on ollut mielenkiintoista ja mukavaa. On ollut ihanaa tavata nuoria jotka ovat samaa mieltä siitä, että näytteleminen, itseilmaisu, improvisointi ja leikkimielisyys ovat hauskoja tapoja kehittää luovuuttaan ja itsetuntemustaan. Kivaa kun ihmiset ovat aidosti innoissaan ja osaavat heittäytyä mukaan, eivätkä ole yhtään jäisiä tai sitä mieltä että leikkiminen tai jotkin harjoitukset ovat "noloja".
Hetken näytti siltä, että keskeyttäisin tämän ihanan harrastuksen; olin ollut sairaana ja siksi poissa kauan. Ryhmään palaaminen tuntui vaikealta. Mutta onneksi pystyin jatkamaan vaikka ahdistikin ja voimat olivat lopussa keuhkokuumeen takia. Sillä, niin kuin jo sanoinkin, tämä projekti on mahtava. On ihan käsittämättömän hienoa, että Kansallisteatteri antaa nuorille tilaisuuden tehdä jotain tällaista. Tuntuu todella jännittävältä, kun meillä on ihan oikeat lavastajat, puvustajat, maskeeraajat... On suorastaan extreme-elämys kun pääsee esiintymään ihan oikeaan teatteriin!
Sankarillisuusteema on ollut minusta innostava. On ollut hienoa käsitellä asioita, niitä vaikeitakin, tällaisesta oman elämän sankarin näkökulmasta. Muistan yhdet treenit joissa keskusteltiin siitä mitä sankarillisus oikeastaan on ja sen sijaan, että olisi vaan todettu, että se on sitä että pelastaa koko maailman, monet kertoivatkin juuri arkielämän sankareista. Sellaisista, jotka olivat selvinneet jostain tosi vaikeasta asiasta, tai pystyneet hyväksymään jotain mitä eivät pysty muuttamaan. Tällainen jakaminen tuntui hyvältä, minäkin pystyin kertomaan omista koettelemuista ja murheista jotka ovat minua tai tuntemiani ihmisiä elämän varrella kohdanneet. Tuntuu voimauttavalta käsitellä näitä asioita tässä näytelmässä. Olemme saaneet koottua ajatuksistamme käsikirjoituksen, joka on minusta kyllä tosi hieno (varsinkin kun aluksi pelotti ettei me ehditä saada mitään valmiiksi). Ollaan me aika taitavia vai mitä?
Enää pari kuukautta ja olemme kaikki Pienellä näyttämöllä esiintymässä! En voi muuta sanoa kuin VAU!
Tuula, näyttelijä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti