Pohdintoja matkaltamme

Minulla on hyvin samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin edellisillä näyttelijöillä, jotka tähän blogiin ovat kirjoittaneet. Eli että tämä teatteriryhmä on ollut ja on mahtava! Alusta asti on ollut mielenkiintoista ja mukavaa. On ollut ihanaa tavata nuoria jotka ovat samaa mieltä siitä, että näytteleminen, itseilmaisu, improvisointi ja leikkimielisyys ovat hauskoja tapoja kehittää luovuuttaan ja itsetuntemustaan. Kivaa kun ihmiset ovat aidosti innoissaan ja osaavat heittäytyä mukaan, eivätkä ole yhtään jäisiä tai sitä mieltä että leikkiminen tai jotkin harjoitukset ovat "noloja".

Hetken näytti siltä, että keskeyttäisin tämän ihanan harrastuksen; olin ollut sairaana ja siksi poissa kauan. Ryhmään palaaminen tuntui vaikealta. Mutta onneksi pystyin jatkamaan vaikka ahdistikin ja voimat olivat lopussa keuhkokuumeen takia. Sillä, niin kuin jo sanoinkin, tämä projekti on mahtava. On ihan käsittämättömän hienoa, että Kansallisteatteri antaa nuorille tilaisuuden tehdä jotain tällaista. Tuntuu todella jännittävältä, kun meillä on ihan oikeat lavastajat, puvustajat, maskeeraajat... On suorastaan extreme-elämys kun pääsee esiintymään ihan oikeaan teatteriin!

Sankarillisuusteema on ollut minusta innostava. On ollut hienoa käsitellä asioita, niitä vaikeitakin, tällaisesta oman elämän sankarin näkökulmasta. Muistan yhdet treenit joissa keskusteltiin siitä mitä sankarillisus oikeastaan on ja sen sijaan, että olisi vaan todettu, että se on sitä että pelastaa koko maailman, monet kertoivatkin juuri arkielämän sankareista. Sellaisista, jotka olivat selvinneet jostain tosi vaikeasta asiasta, tai pystyneet hyväksymään jotain mitä eivät pysty muuttamaan. Tällainen jakaminen tuntui hyvältä, minäkin pystyin kertomaan omista koettelemuista ja murheista jotka ovat minua tai tuntemiani ihmisiä elämän varrella kohdanneet. Tuntuu voimauttavalta käsitellä näitä asioita tässä näytelmässä. Olemme saaneet koottua ajatuksistamme käsikirjoituksen, joka on minusta kyllä tosi hieno (varsinkin kun aluksi pelotti ettei me ehditä saada mitään valmiiksi). Ollaan me aika taitavia vai mitä?

Enää pari kuukautta ja olemme kaikki Pienellä näyttämöllä esiintymässä! En voi muuta sanoa kuin VAU!

Tuula, näyttelijä

 

Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan...

Itsemme, toistemme, tuttujen, tuntemattomien, kaikkien silmissä. Kunhan vain näemme sankarin jokaisessa vastaantulijassa, pystymme itsekin olemaan sellaisia.

Alun perin lähdin itse mukaan projektiin, koska rakastan teatteria ja tämä tuntui mahdollisuuksilta, uusien ovien avaamiselta. Ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen tästä oli tullut minulle jo paljon muutakin: paikka jossa jokainen välittää ja jossa jokainen on sankari omalla tavallaan. Erilaisten vastoinkäymisten, vakavien hetkien ja riemunkiljahdusten jälkeen, tähän pisteeseen päästyämme, alle kaksi kuukautta ensi-iltaan, projekti merkitsee minulle vieläkin enemmän. Nimittäin varmasti tulevaisuudessa kestäviä ystävyyssuhteita, näyttelemisen ja itseilmaisun iloa, rehellisyyttä ja sitä, että on paikka, missä sinun ei tarvitse esittää mitään, saat olla oma itsesi ja silti sinulla on ystäviä ympärilläsi, jotka välittävät ja saavat taas hymyn huulille.

Koulukiusatun näkökulmasta muutos oli suuri (ja on vieläkin, ei voi tajuta että jossain porukassa onkin yhtä arvokas kuin muut), eikä mukaan pääseminen ollut minulle helppoa. Olen kuitenkin kiitollinen, jännittynyt, innostunut, onnellinen ja muuten vain aurinkoisella mielellä koko ihanan ryhmämme ja näytelmämme vuoksi, toivottavasti se antaa katsojalle yhtä paljon kuin sen tekeminen on minulle antanut!

Riia, näyttelijä

Näyttelijän näkökulma projektistamme

Meillä on mielestäni ihan mahtava ja erittäin tiivis porukka. Nautin aina treeneissä kaikista mahdollisista harjoituksista ja nyt kun treenaamme kässäriä, kohtausten treenaaminen jotenkin tiivistää enemmän porukkaa. Odotan innolla, että pääsemme yleisön eteen näyttämään, mitä olemme tehneet ja kuinka hyvä näytelmä voidaan saada aikaan.

Kun sain kuulla ketkä ovat maskeeraajina, yllätyin että entinen tanssiopettajani on yksi maskeeraajista. On tosi ihanaa ja mahtavaa päästä tekemään näytelmää erilaisten ihmisten ja persoonien kanssa.

Odotan aina treenien alkua innolla ja hyvällä fiiliksellä. Nyt kun treenit ovat kaksi kertaa viikossa, viikkoni eivät tule olemaan tylsiä.

Sara, näyttelijä

Teatterikuraattori ihmettelee

Olen jälleen sen ihmetyksen edessä, että hapuileva, ohutta yläpilveä tavoitellut idea tuoda näyttämölle nuorten oma ääni alkaa olla varsin todellinen! Nyt ovat nuorten sankaruutta eri kulmista lähestyneet ajatukset muuttuneet esityksen käsikirjoitukseksi, mustakantiseksi plariksi, jota lukiessa nauroin ja liikutuin.

Teatteriammatteja opiskelevien lahjakkaiden nuorten tuotantotiimissä myös lavastus-, pukusuunnittelun, valo- ja äänimaailman ideat ovat säkenöineet.  Eilen näimme graafikko-Sadun hahmotteleman julisteen luonnoksen. Se oli kiinnostava, houkutteleva, juuri tämän esityksen näköinen. Tuottajat Annika ja Sanja ovat tarmokkaina tarttuneet työhön pitämään huolta aikatauluista ja tiedonkulusta. Ohjaaja-Eveliinalla on hyvä ote ja vahva innostus ryhmän työskentelyyn.  Seuraan esityksen syntymistä ja projektin etenemistä  ihaillen.

Miksi ammattiteatteri, maan vanhin suomenkielinen teatteri toteuttaa jo kolmatta kertaa tällaisen nuorten oman teatteriprojektin? Vastauksia on useita; teatteri tavoittaa nuoria, draamaryhmässä osallistujien ilmaisutaidot vahvistuvat, ryhmätyötaidot paranevat ja projekti voi toimia ponnahduslautana pysyvään teatteriharrastukseen, kenties ammattiin. Tuotantotiimin nuorten tekijöiden ajatukset ja taiteelliset ratkaisut puolestaan voivat rikastuttaa konkareiden ajattelua ja tarjota uusia tekemisen muotoja. Avaamalla teatterin ovet ja antamalla näyttämönsä nuorten käyttöön teatteri voi tarjota myös yleisölle mahdollisuuden kokea jotain erilaista. Minusta tämä on yksi teatterin tehtävistä ja onneksi nuorten kolmas projekti on jo luonnollinen osa Vuoden Teatterin arkea!

Esiintyjien ja tuotantoryhmän paneutuminen ja sitoutuminen esityksen valmistamiseen, ”oikeasti tekemiseen” on hienoa. Sitäkin huomaan ihailevani ja ihmetteleväni. Idea on nyt hyvissä käsissä.

Sankarilliset kulkee kohti ensi-iltaa hurjaa vauhtia! Kannattaa pitää huolta, että ehtii mukaan.

Pirjo, teatterikuraattori

Tuotannosta päivää!

Kuppi kahvia ja tietokone - mielikuva tuottajan työstä on osoittautunut melko paikkaansa pitäväksi. Istun tuoreen, mutta jo hyvin rakkaaksi muodostuneen opinahjoni olohuoneessa ja kirjoitan tätä blogikirjoitusta. Olen aloittanut kulttuurituotannon opinnot Metropolia ammattikorkeakoulussa viime syksynä ja alavalinta tuntuu päivä päivältä onnistuneemmalta. Opintoja on takana vasta muutama kuukausi ja olen jo nyt päässyt mukaan tällaiseen projektiin – mieletöntä!

Meidän tuottajien osalta tämä sankarillinen matka alkoi tammikuussa, kun kuulimme, että Kansallisteatteri etsii tuottajaharjoittelijoita nuorisoteatteriprojektiin. Opiskeluihimme sisältyy runsaasti harjoittelua ja ajatus harjoitteluprojektin suorittamisesta Kansallisteatterissa suorastaan kutkutti mieltä. Niinpä otimme yhteyttä projektin vastuuhenkilöön, teatterikuraattori Pirjo Virtaseen, ja hän otti meidät välittömästi lämmöllä vastaan. Ensimmäinen tapaaminen sovittiinkin pian ja minä, sekä tuottajakollegani Sanja, pääsimme suunnittelemaan projektia yhdessä Pirjon sekä ohjaaja Eveliinan ja graafikko Sadun kanssa.
 

Tuottajan työ sisältää paljon sähköpostien vaihtoa, aikatauluttamista, työryhmän sisäistä tiedottamista ja organisointia. Tämän olemme saaneet huomata jo näiden kuluneiden parin kuukauden aikana ja onkin erityisen hienoa, että olemme saaneet projektissa vastuuta ja päässeet tekemään ihan oikeita töitä. Tässä projektissa meidän vastuualueeksemme on muotoutunut pääasiassa markkinointi ja tiedotus, joita olemme saaneet ideoida itsenäisesti, Kansallisteatterin henkilökunnan ohjauksessa. Heidän tukensa ja neuvonsa ovat meille opiskelijoina kullan arvoisia.

Sankarilliset – tarinoita arkijuustosankareista kokoaa yhteen nuoria teatterinharrastajia, alan rautaisia ammattilaisia sekä alan opiskelijoita. Tällainen työympäristö on mitä rikastuttavin, sillä siinä yhdistyvät ennakkoluulottomuus, ammattitaito, innovatiivisuus, kokemus sekä ennen kaikkea aito kiinnostus teatterin tekemiseen!

Tasan kahden kuukauden kuluttua on esitysten aika, joten vähitellen tahti alkaa kiihtyä. Käsikirjoitus on valmis ja nuoret ovat päässeet harjoituksissaan tosi toimiin. Siispä myös tuottaja lähtee nyt punomaan juoniaan - saa nähdä mitä kevätaurinko tuo kaduille tullessaan!

Annika, tuottaja